Saavuttaakseen unelmiaan on luovuttava joskus jostakin tärkeästä ja rakkaasta. On uskallettava ottaa riski ja kokea elämänsä rajat uudelleen. Niin minunkin täytyy tehdä, sillä ei voi jäädä, kun on lähdettävä. Kun sydän vaatimalla vaatii, se vaatii kulkemaan. Se irti rinnastani parkuu maailmalle kokonaan.
Paljon helpompaa olisi jäädä keinumaan turvaverkkoon ja kellua myötävirrassa eteenpäin. Mutta elävät kalat uivat vastavirtaan. Parempi olla elävä kala kuin kuollut lahna.
Luopumisessa on jotakin äärettömän arvokasta. Silloin, kun jostakin on luovuttava tajuaa, kuinka merkityksellisiä ja rakkaita asioita ja ihmisiä voi olla ympärillä. Asiat poksahtavat niin tärkeiksi, että niistä on lähes mahdotonta luopua. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että nuo arvokkaat asiat ja ihmiset deletoitaisiin ainiaaksi. Ne ovat ehkä maantieteellisesti kaukana, mutta sydämessä lähellä. On uskallettava hypätä tuntemattomaan ja luottaa, että Jumala kantaa ja johdattaa. Niin Hän tekee, sillä omaa olemustaan Hän ei voi kieltää.
Elämässä ei ole itsestään selvyyksiä.
Ehkäpä jokaisen ihmisen tulisi heittäydyttävä edes kerran ja päästettävä irti kaikesta, että todella ymmärtäisi kuinka rakkaita ja ihania asioita ja ihmisiä voi olla ympärillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti